Onko Afrikka kaukana?

Metalliromusta tehty, norsun nahkaa muistuttava "ryijy" on nappivalinta Kiasman aulaan. 

Odotukset Kiasman ARS 11 Afrikka –näyttelyä kohtaan ovat korkealla. Afrikkalaisten kulttuurien eksoottisuus ja Afrikan valtioiden yhteiskunnalliset haasteet yhdistettynä nykytaiteeseen Suomen merkittävimmässä nykytaiteen museossa saavat minut odottamaan jotain ainutlaatuista, uutta ja shokeeraavaakin.


Näyttelyssä kiinnitän huomiota esimerkiksi siihen, miten monella eri tavalla romu ja jäte on mahdollista nähdä taiteen materiaalina. Esillä on romunpolttajista otettuja valokuvia, joiden silmiinpistävä maalauksellisuus kauniine, utuisine värimaailmoineen ja taitavine sommitteluineen pistävät katsojan jälleen kerran pohtimaan ikuisuuskysymystä:  Mikä tekee kauneuden, mikä rumuuden?  Muutama taiteilija sen sijaan on nähnyt romun veistoksellisuuden ja loihtinut jäämämateriaalista Kiasman avariin tiloihin loistavasti istuvia kolmiulotteisia teoksia. Esillä on myös romusta tehtyjä, hyvin ITE-taidemaisia teoksia. Siitä ei ole kauan aikaa, kun ITE oli in ja sen jälkeen se on ollut vähän out. Jollain kummalla tavalla nämä romusta tehdyt naamiot näyttävät taas tuoreilta.

No, löytyikö mitään äimistyttävää? Keramiikkalautasille toteutetut AIDS:ia käsittelevät sarjakuvamaalaukset. Homoeroottiset, ekspressiivisen värikylläiset valokuvateokset. Meditatiivisen rauhalliset ja arvoitukselliset valokuvateokset, jotka haastavat katsojan pohtimaan ihmisen kehollisuuden rajoja.

Monet teoksista aukenevat vasta teosteksteistä. Lehmänhännistä tehdyn majan juju on feministinen piikki: karjanhoito on perinteisesti kuulunut miehille, mutta taiteilijan käsissä hännistä voi syntyä myös naisen perinteisesti vallitsema kotoisa soppi. Yllättävät tekstit herättävätkin kysymyksen, mitä kaikkea muuta olennaista teoksiin liittyvää suomalaiset aivot eivät tule ajatelleeksi.

Näyttelyyn sisältyy valokuvamateriaalia, joka jättää hiukan kylmäksi. Minusta afrikkalaisen nykytaiteen näyttelyssä katsojan ei pitäisi joutua miettimään, onko tässä kyse taiteesta vai historiikista tai reportaasista.

Vaikka yritän suhtautua vastaanottavaisesti, näyttely ei yleisesti ottaen muutenkaan herätä kovin voimakkaita tuntemuksia, eivätkä yhteiskunnallisesti kantaaottavat teokset hätkähdytä tarpeeksi. Vaikka monet teokset ovat mielenkiintoisia ja arvokkaita sinällään, poistun näyttelystä kutakuinkin samana ihmisenä kuin sisään astuessani. Afrikka ei tällä kertaa tullut kovin lähelle.