Sfumato: Inspiraation matkassa

Päivikki Alaräihä ja Salli Partanen ovat toteuttaneet freskot Kulkulupa-tapahtuman kunniaksi.

Partanen suunnittelee jo seuraavaa matkaa.

Pakuriteen voimin taidetta

Tapaan kuvataiteilija Salli Partasen hänen työhuoneellaan Manillan, vanhan tehdasrakennuksen yläkerrassa Turussa. Kyseessä on kaksi päivää kestävä Kulkulupa-tapahtuma, jolloin on muun muassa vapaa pääsy turkulaisten taiteilijoiden työhuoneille. Partanen tarjoaa viinirypäleitä, suklaata ja luomuteetä hunajalla. Itse hän ei tavallisen kaupan suklaata syö – Partanen on löytänyt raakaravinnosta avun allergioihinsa ja migreeniin. Partanen kertookin, että aloittaa työnteon tällä tunnelmallisella, neljän naisen jakamalla työhuoneella aina pakurikääpäteen voimin.

Rohkeasti reissuun

Partanen on hiljattain palannut seitsemän kuukautta kestäneeltä matkalta Aasiasta. Suomessakin hän on nyt oikeastaan vain käymässä, sillä lokakuun loppupuolella hän suuntaa Australiaan. Monet taiteilijathan ovat hyvin kansainvälisiä, ja olen usein miettinyt, miten taiteilijat kansainväliset verkostonsa oikein rakentavat. Uskaltaudun kysymään Partaselta, miten hän oli päätynyt Thaimaahan. Vastaus on yllättävä: ”Ostin vain lentolipun ja lähdin.” Ei siis kutsuja gallerioilta, valmista residenssiä eikä mitään muutakaan varmaa. Kuitenkin tämä on ainoa varma tapa päästä tekemään kansainvälistä uraa – olla itse aktiivinen. Jos jää vain kyyhöttämään omalle työhuoneelleen ja odottelemaan yhteydenottoja, voi joutua odottamaan pitkään - puhumattakaan siitä inspiraatiosta, mitä nähdessä maailmaa voi kokea. Partanen kertookin halunneensa aina sekä tehdä taidetta että matkustaa. Reipas nuori nainen on itse lähtenyt aktiivisesti toteuttamaan sisäistä paloaan.

Thaimaassa ollessaan Partanen ei kuitenkaan tehnyt taidetta muutamaan ensimmäiseen kuukauteen. Hän ei edes ottanut valokuvia. Kaikenlaista uutta tuli valtavan paljon, ja hänestä tuntui riittävältä vain pitää kaikki aistit avoinna. Partanen kertoo, että hän teki ensin kaikkea muuta kuin taidetta, mutta sitten jossain vaiheessa tuli vain sellainen fiilis, että oli pakko hankkia hiukan piirustusvälineitä ja alkaa työskennellä. Silloinkaan kaikki Thaimaassa koettu ei kuitenkaan heti näkynyt hänen töissään, vaan hän saattoi tehdä valkoisille papereille mustalla värillä raitoja tai palloja. Inspiraation tiet ovat tutkimattomat!

Vaikka Partanen vietti Thaimassa aikaa muissakin merkeissä kuin taidetta tehden, hän pitää ulkomailla oleskelemista taiteilijan työn kannalta tärkeänä. Partanen kertoo esimerkin ulkomaalaisesta Taideakatemian kurssikaveristaan, joka oli valokuvannut Suomessa paljon taivasta ja metsää. Kyseinen nuori mies oli hurmaantunut Suomen väreistä – niistä samoista, mihin me täällä olemme niin tottuneet, että tuskin huomaamme niiden olemassaoloa. Ulkomailla työskentelyn helpottamiseksi Partanen onkin ideoinut sellaista taiteilijavaihtoa, että kaksi eri maissa asuvaa taiteilijaa, joilla on asunto ja työhuone, vaihtaisivat keskenään paikkaa joksikin ajaksi. Tieto asuinpaikasta ja työskentelytilasta kohdemaassa helpottaisi maisemanvaihdosta - jonkinlaista varmuuttahan sitä taiteilijakin kaipaa.

Mustemainen piirrosjälki on tyypillistä Salli Partaselle.

Mustavalkoista hauskuttelua

Partasen ja hänen kanssaan työhuoneen jakavan Päivikki Alaräihän töitä ei välttämättä äkkiseltään erota toisistaan. Niin sitä vain ihminen inspiroituu ympäristöstään ja se, mitä näkee, vaikuttaa siihen, minkälaista taidetta syntyy. Sekä Partasen että Alaräihän töille on ominaista mustemainen piirustusjälki, humoristisuus ja tietynlainen söpöys, mikä ei kuitenkaan ole liian pehmeää laatua. Partasen töissä esiintyy muun muassa eläimiä, kasvoja ja ornamenttityyppisiä kasveja. Partasen tekniikka on usein muste mdf-levylle. Hän kertoo pitävänsä tarkasta jäljestä, ja käyttääkin työssään terävää kärkeä. Pienten musteteosten lisäksi Partanen on tehnyt paljon näyttäviä seinämaalauksia.