Kulkulupa-tapahtuman tunnelmia

Kolme kiinnostavaa kohdetta

Tänä vuonna yhdeksättä kertaa Turussa järjestetty Kulkulupa-tapahtuma oli itselleni ensimmäinen kerta päästä vierailemaan useiden taiteilijoiden ateljeissa. Kiertelen kaksipäiväisen tapahtuman aikana Manillan, Pääskyvuoren ja Barkerin rakennusten työtiloissa. Tapahtuma on oiva mahdollisuus päästä askeleen lähemmäksi usein niin vaikeasti lähestyttäväksi koettua kuvataidetta. Kulkulupa tarjoaakin mahdollisuuden kokea paljon taidetta, tehdä ostoksia, jututtaa taiteilijoita ja vaikkapa vain tehdä mukava kävelykierros kauniina syyspäivänä. Puitteet olivat loistavat: informatiiviset nettisivut, tehokas opastus tapahtumapaikoille, avoimet ovet ja vastaanottavaiset taiteilijat, opastettuja kierroksia sekä hauska passi, johon leimoja keräämällä saattoi osallistua arvontaan. Harmikseni huomasin kuitenkin, että porukkaa oli melko vähän liikkeellä. Ensi kerralla siis kaikki taiteesta vähänkään kiinnostuneet mukaan kiertämään työhuoneita!

Mika Natri ottaa työhuoneellaan Kulkulupa-vierailijat lämpimästi vastaan.

Natrin puuveistosten värit hehkuvat kuin jalokivet.

Natrin minikokoisia veistoksia, muun muassa paprikoita.

Mika Natrin ateljeessa

Mika Natrin työhuoneella Pääskyvuoren kasarmilla teen hinta-laatusuhteeltaan erinomaisen ostoksen: linopainannalla tehdyn, seepra-aineisen teoksen. Natri on tunnettu veistoksistaan. Hänen työhuoneellaan kuin myös Jöötti ry:n tiloissa onkin esillä eri aiheisia, niin metalli-, pronssi kuin puuveistoksiakin. Natri toteaa, ettei hän halua pidättäytyä yhdessä tekniikassa tai yhdenlaisissa aiheissa. Tällä hetkellä hän kertookin olevansa pikkuhiljaa suuntautumassa taas vaihteeksi kaksiulotteiseen työskentelyyn: maalaamiseen. Keskustellessamme Natrin kanssa taiteen opiskelusta sisään putkahtaa kuin tilauksesta Natrin opinahjon Turun Piirustuskoulun silloinen rehtori, minullekin tuttu Hilkka Könönen.

Tämä päätyy seinälleni, kunhan saan kehykset hommattua.

Minna Maija Lappalaisen heleä maailma

Barkerin tehdasrakennuksessa Minna Maija Lappalaisen työhuoneella esillä olevat teokset tekevät minuun vaikutuksen. Teosten heleät, herkät värit ovat jotain ainutlaatuista. Lappalainen kertoo kehittäneensä käyttämänsä tekniikan itse. Hän käyttää pastelliliituja, mutta haluaa jäljestä kevyempää kuin yleensä pastellitöissä on totuttu näkemään. Niinpä Lappalainen tekee teoksensa silkkipaperille, ja kiinnittää ne sitten mdf-levylle.

Lappalainen tekee myös kolmiulotteisia töitä. Hän penkoo sukulaisten varastoista vanhoja vaatteita, joista hän loihtii veistoksellisia teoksia tärkkäämällä kankaan sokerilla. On uskomatonta, miten paljon tunteita nämä teokset voivat pitää sisällään pelkästään vaatteen asennosta riippuen.

Minna Maija Lappalainen esittelee teoksiaan ja tekniikkaansa työhuoneellaan.

Vasemmanpuolinen teos sarjasta Nopsan pojat, oikeanpuolinen on nimeltään Väärä aika, väärä paikka.

Lähitaiteen puolesta      

Mielenkiintoisia taiteilijoita on Turussa paljon ja taiteilijat ovat asettaneet teoksiaan Kulkulupa-tapahtumaa varten esille sen verran ahkerasti, että kierrosta seuraa hienoinen taideähky. Kuinka monta kertaa sitä joutuu ahnehtimaan kuvia ymmärtääkseen, että vähemmän on yleensä enemmän? Luulin oppineeni tämän oikein kunnolla kantapään kautta menneenä kesänä Louvressa, mutta ei… Kulkulupa-tapahtuma oli loistava ja sen järjestäjät kuten myös luonnollisesti taiteilijat ansaitsevat suuren kiitoksen. Yleisen kiinnostuksen ja tunnettuuden lisäämiseksi soisi mielestäni jatkossa, että Kulkulupaa markkinoitaisiin enemmän kaupallisena tapahtumana. Ihmiset saattaisivat lähteä liikkeelle innokkaammin, jos he tiedostaisivat pääsevänsä katsastamaan ja hankkimaan lähitaidetta edulliseen hintaan ilman välityskuluja. Työhuoneilla taiteilijoilla on lisäksi esillä muutakin kuin suurimmat ja parhaimmat teoksensa - esimerkiksi luonnoksia, mikä tekisi taiteen hankkimisesta helposti lähestyttävää. Samalla taiteilijat saisivat varastojaan kevennettyä helposti omalta työhuoneeltaan käsin ilman teosten kuljettelua ja vakuuttamista sekä sopimusten tekemistä.